Katja Pitkänen – Hoasissa vallitsee henkinen tasa-arvo

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Lämmin ilmapiiri työkavereiden kanssa on kirjanpitäjä Katja Pitkäsen mukaan hoasilaisuuden ydintä. On henkistä tasa-arvoa, kun henkilöstöä arvostetaan, viihtyvyyteen panostetaan, ja keneltä tahansa voi pyytää apua.

Katja Pitkänen tuli Hoasiin 18-vuotiaana tyttösenä kirjanpitäjän apulaiseksi kesällä 1988. Tuolloin säätiötä johti legendaarinen säätiön ensimmäinen toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen.

– Yhdistän Paveen voimakkaan äänen, ja erityisesti naurun. On mukavaa, että meillä saa edelleen nauru kuulua talossa, kertoo Pitkänen, jolla on vieläkin tallessa saamansa ensimmäinen joululahja, Unicefin ”Pikkukokit-Ruokaohjeita eri puolilta maailmaa pojille ja tytöille”.

– Muistan kuinka Pave itse jakoi lahjat ja kätteli kaikkia. Siinä kirjassa mainittuja kaikkia valtioitakaan ei ole enää olemassa, naurahtaa Pitkänen.

Maailma on muutenkin muuttunut matkan varrella, vaikka perustekeminen Pitkäsen työtehtävien eli ostoreskontran osalta ei ole muuttunut.

– Laskutuksen lähteet ovat ihan samat kuin ennenkin. Taloja rakennetaan ja remontoidaan sekä huolletaan. Ajan muuttuminen näkyy työssäni vain tietotekniikan kehittymisenä, ja siinä, että laskut tulevat pääosin verkkolaskuina, kertoo Pitkänen, joka on harvinainen poikkeustapaus tämän päivän työmarkkinoilla; lähes neljä vuosikymmentä saman työnantajan palveluksessa ja vieläpä samoja työtehtäviä hoitaen.

– Olen onnekas, että olen löytänyt paikan, jossa viihdyn ja saan tehdä just minulle sopivaa työtä. Sain alussa kokea vanhemmilta työkavereilta jopa äidillistä kohtelua, mikä auttoi kivasti alkuun, kun kaikki oli työelämässä uutta ja vierasta. Mukavat työkaverit ja lämmin ilmapiiri ovat olleetkin tärkeitä tekijöitä viihtymisessä. Aina on tuntunut, että keneltä tahansa voi pyytää apua. Hyvässä hengessä yritetään tehdä saman asian puolesta töitä, kiittelee Pitkänen.

Tärkeää on myös se, että on voinut kokea työn Hoasissa merkitykselliseksi.

– Olemme tärkeä toimija opiskelijoille, jotta he saavat edullista ja hyvää asumista, painottaa Pitkänen.

Teekkareiden jäynäkulttuuri on myös osa Hoasin historiaa, mutta kyllä sitä osattiin säätiön toimistollakin, kuten Pitkänen muistelee hymyssä suin Pasilan toimiston alkuaikoja.

– Kerran erään kirjanpitäjän jäädessä eläkkeelle hänen työhuoneensa täytettiin ilmapalloilla. Olimme myös sopineet, että jokainen hankkii kukan, ja alakerran keskusta pyydettiin soittamaan hänelle jokaisesta kukasta erikseen, että eläköityvälle on tullut lähetys. Noin kymmenennen lähetyksen jälkeen annoimme armoa ja ojensimme loput kukat hänelle kerralla.

Pasilan aikoihin työkavereiden kanssa kokoonnuttiin myös vapaa-ajalla eri harrastepiireissä. Pelattiin squashia, lentopalloa ja golfia, aerobicattiin, käytiin laskettelemassa ja tehtiin käsitöitä sekä harrastettiin kulttuuririentoja yhdessä. Toimistolta löytyi myös VHS-kasetteja lainattavaksi. Pitkänenkin muistaa lainanneensa muun muassa 80-luvun iki-ihanan Sound of Music -leffan.

– Niihin kerhoihin osallistuttiin aktiivisesti. Meillä oli käytössä virkistysmääräraha, jonka avulla toimintaa järjestettiin. Kamppiin siirryttäessä vuosituhannen vaihteessa kerhotoiminta pikkuhiljaa hiipui, kun ihmisten ajankäyttötottumukset muuttuivat. Lämminhenkinen touhu on silti säilynyt Kampissakin. Henkilökunnalle järjestetään juhlia muutaman kerran vuodessa sen lisäksi, että juhlimme aina pikkujouluja yhdessä. Nykyisin voimme myös valita käytämmekö viriketukea vai työmatkatukea.

Hoasilaisten kulttuuriharrasteista ja yhteishengen voimasta oli osoituksena myös henkilökunnan lahja eläkkeelle siirtyvälle toimitusjohtaja Jauhiaiselle vuonna 1989. Syntyi Hoasilaisooppera, joka esitettiin Jauhiaisen eläköitymisjuhlissa, ja siitä tehtiin myös vinyylilevy.

Säätiön alkuaikojen touhuista laulettiin oopperassa muun muassa näin Kalliolle kukkulalle -laulun rytmein:

”Otaniemen rannikolle rakennan minä majani
tule, tule tyttö nuori, opiskelukotihin
kohta lisää tarvitaan
kun on niin monta hakijaa
talot tehdään Vaaralaan ja
Kivenlahteen, Suvelaan.”

Pasilan toimistolla oli työntekijöiden käytössä oma ruokala, jonka keittiöhenkilökunta antoi myös opastusta muun muassa kevyemmän ruokavalion toteuttamiseen.

– Esimerkiksi Kevyet kalorit -viikkojen aikana keittiöhenkilöstö muokkasi ruokalistaa viikon tavoitteiden mukaisesti opastaen samalla kevyisiin valintoihin. Henkilöstö huolehti myös ylityön tekijöistä. Jos joutui jäämään ylitöihin, ruokalasta sai tilata ylityösämpylän, muistelee Pitkänen, joka oli haastattelua varten käynyt läpi myös vanhoja Hoasilainen-lehtiä.

– Hoasilainen-lehdestä luin, että meillä oli vuonna 1992 mahdollisuus jouluviikolla käyttää joko yksi kokonainen päivä tai kaksi puolta päivää joululahjaostosten tekemiseen.

Hoasilainen lehteä julkaistiin 90-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen siirryttiin julkaisemaan tulostettavia henkilöstötiedotteita. Hoasilainen-lehti toimi myös lempeän humoristisena opastajana, kun tarvittiin ohjausta toimia oikein muun muassa ruokalassa.

– Kerran lehdessä tiedotettiin, että meillä on töissä hammastikkuterroristeja, jotka yrittävät rikkoa tiskikoneen, kun jättävät lautaselle katkottuja hammastikkuja. Jutussa kehotettiin antamaan moiset terroristit heti ilmi tavattaessa, naurahtaa Pitkänen.

Katja Pitkäsen ominta aluetta harrasteiden saralla on lukeminen. Työmatka Riihimäeltäkin on aina sujunut hyvän kirjan sekä lehtien parissa jouhevasti. Ehkäpä paljosta lukemisesta juontuu kyky tehdä loppusointuisia runoja, joista ovat päässeet nauttimaan merkkipäiviään juhlivat työkaverit 90-luvun alusta lähtien.

– En tiedä mistä se tulee, mutta tykkään vaan tehdä runoja, joissa on loppusointu. Kunhan vaan saan lähimmiltä työkavereilta tietoja runonsaajasta, minun on melko helppo keksiä runo, kertoo Pitkänen, joka iloitsee työmatkan lyhenemisestä, kun Hoas muuttaa keväällä 2026 Pasilaan. Tuolloin kokonaisuudessaan valmistuva Hoas Huippu sisältää 359 uutta opiskelija-asuntoa sekä säätiön uudet toimitilat.

– Se on vähän kuin paluu juurille. Aikanaan oli aikamoinen järkytys muuttaa Kamppiin, joka tuntui silloin todella kaukaiselta paikalta, muistelee Pitkänen, jolla on yksi toive säätiön tulevaisuuden varalle.

– Toivoisin, ettei tyyli hirveästi muuttuisi, että jatkossakin henkilöstöä arvostettaisiin ja viihtyvyyteen panostettaisiin. Toimitusjohtajien vaihtuminen ei ole varsinaiseen työhöni juurikaan vaikuttanut, mutta viime vuodet ovat olleet erityisen välittömiä ja mutkattomia, iloitsee Pitkänen.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot