Mikael Jungner – Asukkaat luovat ainutlaatuisuuden

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivä. Tämän artikkelin voit myös kuunnella ääneen luettuna. Audioversioon pääset artikkelin lopusta.

Mikael Jungnerin korostaa, että Hoasin ainutlaatuisuus on syntynyt asukkaista ja siitä ammentuu myös tulevaisuuden vahvuustekijät. Nuorten itsensä täytyy vaan muistaa pysyä itselleen uskollisina.

Säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1999 – 2005 toiminut Jungner toivoo, että nykynuoret pystyisivät väistelemään kilpailuhenkisyyden ja tehokkuuden ansaa, joka pahimmillaan muotittaa ihmisen.

– Jos kauheasti miettii koko ajan, kelpaanko tällaisenaan ja toimii itseään vastaan, menettää ainutlaatuisuutensa. On hyvä huomata, että ne viisikymppiset, jotka ovat säilyttäneet ainutlaatuisuutensa, hymyilevät nyt leveämmin, tuumii Jungner, joka muistelee omaan nuoruuteen kuuluneen parantumattoman romantikon lailla loputtomia keskusteluja ja etsimisen energiaa. Ja hän hymyilee paljon yhä edelleen.

– Toivon, että myös Hoasin nykyisten asukkaiden todellisuus on hippimäisempää ja aidompaa kuin mitä ulospäin julkisen keskustelun perusteella voi päätellä. Hieman huolestuttaa se kilpailuhenkisyyden ja tehokkuuden kuva, mitä julkisuudessa tällä hetkellä on esillä.

Hoasin ainutlaatuisuus syntyy Jungnerin mielestä nimenomaan asukkaista. Taloissa sykkii nuoruuden kuhina, kansainvälisyys ja hyvin monialainen osaaminen. Sen Jungner tietää myös oman kokemuksen kautta, sillä hän asui opiskeluaikanaan viitisen vuotta Hoasin Malminkartanossa sijaitsevassa talossa kahden hengen soluasunnossa. Soluasumisen suosion laskua Jungner ei ihmettele, vaikka hänellä itsellään onkin mukavat muistot tuosta asuinajasta.

– Maailma muuttuu ja ihmisten tarpeet asumiseen sen myötä. Opiskelijat haluavat koko ajan kestävämpiä ratkaisuja ja laadukkaampaa asumista ja siihen täytyy myös vastata. Niin on Hoasissa tehtykin, vaikkei sellainen toiminta ole aina saanut ymmärrystä osakseen. Aikoinaan virkamiehet nostivat kulmiaan, kun säätiö kieltäytyi tonteista, jotka eivät sijaintinsa puolesta täyttäneet Hoasin laatuvaatimuksia, kertoo Jungner.

Jungner päätyi Hoasin hallituksen puheenjohtajaksi aktiivisen opiskelijapolitikoinnin kautta. Hoas tuntui luontevalta vaikuttamispaikalta työelämään siirtymisen myötä. Nuoren puheenjohtajan silmin säätiö näytti perusvakaalta ja taloudellisesti hyvin johdetulta, mutta ehkä vähän tylsältä, hallinnoimiseen songertuneelta organisaatiolta.

– Tuolloin elettiin Suomen kulta-aikaa, äärimmäisen optimismin ja innostuksen tunnelmaa, Nokia- ja EU-huumaa. Monilla mittareilla Suomi oli tuolloin maailman paras paikka. Hoasissa puolestaan elettiin vielä oman aikansa identiteettipolitiikan loppuvaiheita, joiden laineiden tyynnyttelyyn täytyi käyttää aikaa, muistelee Jungner.

Identiteettipolitiikan vaiheilla Jungner tarkoittaa alkuaikojen railakkaan opiskelijapolitikoinnin, yhteiskunnan muuttumisen ja säätiön johtamistapojen muutosten aiheuttamia myrskyjä, joissa aikaansaavien persoonien tunteet kuohuivat. Aatemaailman ja taloudellisten realiteettien kohtaaminen on harvoin helppo yhtälö, eikä alkuvuosikymmenien historia hetkessä muuksi muuttunut.

– Hallitustyöskentelyssä oli alkuun aistittavissa menneen ajan jäänteitä, mutta pikkuhiljaa se katosi. Meillä sujui toimitusjohtaja Vanhasen kanssa yhteistyö hyvin. Pidin hänen mutkattomasta toimintatavastaan ja myös arvostin hänen osaamistaan. Se varmasti helpotti hänen työtään, toteaa Jungner, ja kiteyttää Vanhasen kokeman vastustuksen kahden eri maailman kohtaamiseen.

– Vanhanen joutui kohtaamaan työssään varsinkin alkuaikoina taistolaisuuden henkisen perinnön aiheuttamaa vastustusta. Hänen esittämänsä yritystoiminnalliset toimenpiteet nähtiin pahan tekemisenä. Oli vuosikausien kädenvääntöä, jonka Vanhanen lopulta voitti, mutta se aika jätti monenlaisia traumoja.

Kaikesta kuohunnasta huolimatta aikaansaannokset puhuvat puolestaan. Jungnerin aloittaessa puheenjohtajana Hoasilla oli jo 6 993 asuntoa valmiina ja talous vahvalla pohjalla.

– Valkjärven tulo toimitusjohtajaksi vuonna 2002 toi tullessaan mutkatonta ja tervettä yritysmaailman kulttuuria. Alkoi selkeästi uusi aikakausi. Palveluajattelun läpivieminen oli Valkjärven aikaansaannosta, ja vaikka nuo uudistukset tuntuvat tämän päivän valossa itsestään selviltä, ne olivat aikoinaan todella mullistavia muutoksia, toteaa Jungner.

Palveluajattelu tarkoitti muun muassa internetin hyödyntämistä kokonaisvaltaisesti, mikä oli vielä 2000-luvun alussa uutta. Hoasissa ymmärrettiin, että opiskelijat tarvitsevat myös verkkoyhteydet kotiin voidakseen osallistua yhteiskuntaan laaja-alaisesti.

Kun Jungnerin puheenjohtajakausi päättyi vuonna 2005, Hoas oli muuttunut toimija, joka oli osannut astua uuteen aikaan historiaansa unohtamatta.

– Säätiö oli astunut selkeästi modernisaatioasteella keskikastista kärkikastiin ja teki ennakkoluulottomasti uusia asioita. Silloin ei vielä puhuttu palvelumuotoilusta, mutta sitä tehtiin tuon ajan Hoasissa. Säätiölle on aina ollut luontevaa kantaa edistyksen lippua ja olla arvopohjainen kokeilija, korostaa Jungner.

Hoasin tulevaisuuden Jungner toivoo sisältävän entistä enemmän vuorovaikutusta asukkaiden kanssa, jotta pystytään hyödyntämään jatkossakin oma ainutlaatuisuus.

– Ehkä taloihin voidaan suunnitella jatkossa entistä enemmän rakenteita, joilla luodaan yhteisöllisyyttä ja luontevia palvelukonsepteja. Laatutasohan uusissa asunnoissa on jo niin huippuluokkaa, että niissä voisi itsekin tällaisena yli viisikymppisenä asua, naurahtaa Jungner.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot