Hyppää sisältöön
Etusivu Uutiset Reijo Svento – Uuden ajan esikulkija

Reijo Svento – Uuden ajan esikulkija

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Hoas opiskelijaelämän sydämessä, osa 13: Reijo Svento – Uuden ajan esikulkija

90-luvun lopussa Hoas kulki valitsemallaan tiellä eteenpäin johdonmukaisesti, ja tuli matkallaan päivittäneeksi sosiaalisen asuntosektorin käytäntöjä uuteen aikaan.

Reijo Svento toimi Hoasin hallituksen puheenjohtajana vuosina 1996-98. Tuon ajan Svento muistaa ”bisness as usual”-ajaksi.

– Eivät nuo mitään hulluja vuosia olleet sen paremmin Suomessa kuin maailmallakaan, mutta individualismi käynnistyi selvästi tuohon aikaan myös opiskelija-asumisessa. Hoasissa voimistui entisestään halu saada opiskelija-asuntoja keskeisemmille sijainneille ja päästä isoista soluasunnoista eroon, muistelee Svento.

Vuonna 1993 Hoasissa oli tehty päätös laskea vuosittainen asuntotuotantotavoite 900 asuntopaikan rakennuttamisesta lähelle 200 paikkaa. Toiseksi uustuotantoa alettiin yhä selvemmin suunnata kysynnän perusteella paremmille sijainneille.

Sventolla itselläänkin on kokemusta Hoasilla soluasunnossa asumisesta 70-luvun lopun oikeustieteen opiskelijana. Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin soluasuminen oli selkeä parannus opiskelijan asumisen laatuun alivuokralaisasumiseen verrattuna. 80-luvulta lähtien soluasumisen suosio hiipui yleisen asumistason nousun myötä.

– Asuin Malminkartanon Arentikujalla sinkkuna kahden hengen soluasunnossa. Kun sitten pariuduin ja muutin pois asunnosta, kämppikseni oli kauhean pahoillaan, että vein mukanani puhelinliittymän. Se oli iso asia aikana ennen kännyköitä, naurahtaa Svento.

Tapaus Vaarala keskustelutti hallituksessa

Hoasiin hallintoon Svento tuli ylioppilaskunnassa vietettyjen aktiivisten vuosien jälkeen, jolloin hän oli jo paikallisten puhelinyhtiöiden yhteenliittymän, Finnetin toimitusjohtaja. Hoas hoiti Sventon mielestä perustehtäväänsä tuolloin hyvin, toimitusjohtaja Jorma Vanhasen insinöörimäisellä asialinjalla. Hallituksen kokoukset ovat silti jääneet Sventon mieleen ajoittain jopa hauskoina tilaisuuksina, joissa naurukin välillä raikasi. Tarkkaa pohdintaa, keskustelua vakavassa hengessä käytiin Sventon mukaan muun muassa Vaaralan kohteen myynnistä.

– Kävimme hallituksen kanssa katsomassa kohdetta paikan päälläkin ja pohdimme syvällisesti myyntiin liittyviä asioita, mutta kun faktat olivat sen verran rajut, ei voinut muuta kuin tehdä myyntipäätöksen. Kun taloon ei saatu asukkaita niin eihän siinä muuta voinut, toteaa Svento ja pohtii, että kyllä se päätös vaati myös tiettyä siviilirohkeutta aikana, jolloin mikään muu taho ei ollut vielä myynyt valtion tuella rakennutettua taloa. Erityisesti asuntovirkamiehistö paheksui ratkaisua.

– Lopulta se paheksunta jäi aika pienen porukan pintaporeiluksi. Minäkin kuulin vain toisen käden tietona näistä keskusteluista, eikä minuun hallituksen puheenjohtajana ottanut kukaan suoraan yhteyttä. Kyllä se kritiikki kertoi tavallaan tietynlaisesta pysähtyneisyydestä. Ei oltu oivallettu kuinka paljon maailma ja opiskelijoiden toiveet olivat muuttuneet, pohtii Svento.

Opiskelijoiden tarpeet vaikuttivat tuotantomääriin

Opiskelijoiden tarpeiden ja toiveiden muutos vaikutti edelleen Hoasin asuntojen tuotantomääriin.

– Ei tuotantoa määrätietoisesti vähentämällä vähennetty, vaan opiskelijoiden halu muuttaa lähemmäs keskustaa ja opiskelupaikkoja tai hyvien liikenneyhteyksien varrelle vaikutti siten, että tontteja ei saatu riittävästi hyviltä paikoilta. Taloja ei vaan kannattanut tehdä enää kauas metsiin ja pelloille, tähdentää Svento.

90-luvun lopulla opiskelijamaailma avautui myös entistä voimakkaammin ulkomaailmalle, mikä näkyi opiskelija-asumisen monikultturellistumisena. Tuolloin Hoasin asuntoihin tuli lisääntyvässä määrin ulkomaalaistaustaisia asukkaita, mikä aiheutti asumistapojen erilaisuuksien takia haasteita erityisesti soluasumiseen, mikä heikensi osaltaan noiden asuntojen haluttavuutta.

90-luvun lopulla myös ostettiin valmiita asuntoja. Svento muistaa erityisenä kokemuksena, kun hallitus kävi tutustumassa uuteen hankintaan Arabianrannassa.

– Yleensä Hoasin kohteet olivat isoja asuinyhteisöjä, mutta nuo pari pientä puutaloa nätissä puistoympäristössä lähellä sporalinjaa oli kyllä mieleenpainuva kohde, muistelee Svento.

Hallitus oli päätöksissään yksimielinen

Hyvänä asiana Svento pitää sitä, että faktat puhuivat aina Hoasin toiminnan puolesta, eikä tehdyt päätökset vaikuttaneet lopulta esimerkiksi kuntasuhteisiin, vaikka kunnissa ihmeteltiinkin, miksi säätiö oli tullut kovin nirsoksi tonttien vastaanottamisessa.

– Hyvänä osoituksena tehtyjen päätösten kestävyydestä pidän myös sitä, että emme joutuneet äänestämään asioista, vaan erimielisyyttäkin aiheuttaneet asiat pystyttiin selvittämään keskustelemalla, toteaa Svento.

Eräästä asiasta, edunvalvontajärjestö SOAsta eroamisesta, hän oli ja on yhä edelleen eri mieltä toimitusjohtaja Vanhasen kanssa. Hoas erosi Suomen opiskelija-asunnoista vuonna 1995, koska toimitusjohtaja Jorma Vanhasen mielestä SOA ei ajanut riittävästi pääkaupunkiseudun asiaa.

– Kävimme keskusteluja Vanhasen kanssa asiasta, mutta en tehnyt siitä arvovaltakysymystä, koska vaikka ero oli mielestäni kauneusvirhe, se ei haitannut Hoasin tavoitteiden saavuttamista, perustelee Svento.

Hoas liittyi takaisin SOA ry:hyn vuonna 2006.

Ristiriitaa juhlapuheissa ja käytännön päätöksissä

Kolmivuotisen puheenjohtajakautensa erittäin tärkeänä linjanvetona Svento pitää asumisen laadun nostamista entistä painavammaksi ohjenuoraksi. Talojen keskeisen sijainnin korostamisen lisäksi 90-luvun lopulla asuntoihin alettiin saada yhä useammin myös laajakaistayhteydet.

– Opiskelija-asuminen tunnustettiin tuolloin jo laajasti tärkeäksi yhteiskuntaa kehittäväksi tekijäksi, mutta ikävä kyllä pientä ristiriitaa ilmeni vielä juhlapuheiden ja käytännön toimien, kuten tontinluovutuksien suhteen. Siinä asiassa toimitusjohtajan ja hallituksen piti jatkuvasti pitää yllä asian ymmärrystä. Onneksi nykyään tuo tonttiasia tuntuu olevan paremmalla tolalla, ja asunnotkin ovat todella laadukkaan oloisia, verrattavissa omistusasuntojen laatuun, iloitsee Svento ja kiittelee siitä, että kunniapuheenjohtajat kutsutaan kerran vuodessa koolle kuulemaan Hoasin nykytilanteesta.

– Meillä entisillä puheenjohtajilla on melkoiset verkostot, joita tosiaankin kannattaa hyödyntää, toteaa Svento.

Hoas-faktaa vuosilta 1996 – 98:

  • Uusia asuntoja rakennutettiin yhteensä 407
  • Vuoden 1998 lopussa Hoasilla oli valmiina yhteensä noin 6700 asuntoa
  • Käynnistettiin vanhojen, Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsevien kiinteistöjen aktiivinen etsiminen ja jalostaminen opiskelija-asumiskäyttöön
  • Vaaralan talot myytiin vuosina 1997 – 1998

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot


Sinulla näyttäisi olevan mainosten estäjä päällä (esim. Ad Block).

Jotta voisimme taata että sivusto toimii oikein, suosittelemme laajennuksen ottamista pois päältä.