Johanna Sumuvuori –Säätiöpohjaista opiskelija-asumista kaivattaisiin Nykissäkin

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Entisen kansanedustajan ja Helsingin kaupunginvaltuutetun sekä Hoasin hallituksen jäsenen Johanna Sumuvuoren mielestä New Yorkista katsottuna säätiöpohjainen opiskelija-asuntojen tuotanto on loistava malli, joka tukee nuorten itsenäistymistä. Kun mallia kehitetään jatkossakin opiskelijalähtöisesti, se säilyy kilpailukykyisenä.

Johanna Sumuvuori työskentelee tällä hetkellä New Yorkissa YK:n Väestörahastossa UNFPA:ssa, ja kaupungin huima hintataso niin asumisen kuin muunkin elämisen suhteen on tullut tutuksi. Yliopistomaailmaa seuraava Sumuvuori on nähnyt myös opiskelijoiden asumisarkea. Nykissä yliopistoilla ja korkeakouluilla on usein omia asuntoloita kampuksilla, mutta tavallista vuokra-asuntoa etsivällä on yleensä kivinen tie kuljettavanaan, sillä asuntoja on vaikea löytää ja ne ovat kalliita.

– Meidänkin talossamme asuu paljon opiskelijoita. Heidän asumisratkaisunsa ovat välillä melko luovia, koska taloudelliset realiteetit pakottavat siihen. Kun pelkästä huoneesta voi joutua maksamaan yli tuhat dollaria vuokraa, monet ovat perustaneet itse soluasuntoja rakentamalla väliaikaisia seiniä huoneisiin, kertoo Sumuvuori, joka itse opiskeli vuosina 1997 – 2005 Helsingin yliopistossa sosiologiaa sekä talous- ja sosiaalihistoriaa, ja asui opiskeluaikana Hoasilla kahdessa paikassa, ensiksi Itäkeskuksessa Kauppakartanonkadulla ja sitten Kumpulassa Väinö Auerin kadulla.

– Itiksen kohteessa asuin ensimmäisessä kerroksessa ja minulla oli myös oma piha eli hintatasoon nähden erinomaista asumista. Vielä enemmän pidin kuitenkin Kumpulassa asumisesta, koska siinä pienkerrostaloyhteisössä oli omanlainen tunnelma. Vaikka en itse ollut kovin aktiivinen osallistumaan talon tapahtumiin, ajatus talon yhteisöllisyydestä tuntui hyvältä; sai mennä mukaan, jos halusi, mutta kukaan ei tuputtanut mitään. Itse käytin kohteen yhteistiloja erilaisiin opiskelijaporukoiden kokoontumisiin.  

Vuonna 1969 perustettu Hoas on ollut yksi Suomen ensimmäisistä säätiömuotoisista opiskelija-asuntojen tuottajista.

– On vaikea kuvitella, miten New Yorkissa onnistuisi vastaavan laajuisen voittoa tavoittelemattoman säätiön perustaminen opiskelija-asumista edistämään, mutta tarvetta sellaiselle kuitenkin olisi, toteaa Sumuvuori.

Sumuvuori oli aktiivinen opiskelijapoliitikko, joka oli HYYn toiminnan lisäksi mukana muun muassa leikkauspolitiikkaa vastustamaan perustetussa F5-liikkeessä. Opiskelijoiden toimeentuloon liittyi myös Sumuvuoren uran käynnistyminen Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuonna 2001. Vihreiden kaupunginvaltuutettuna hän toimi vuoteen 2015 saakka.

– Tein ensimmäisiä valtuustoaloitteita opiskelijoiden toimeentuloon liittyen, kun esitin, että Helsinki vaikuttaisi siihen, että silloisen YTL:n joukkoliikennelipun opiskelija-alennus tulisi ulottaa myös kansanopisto-opiskelijoihin. Opiskelijoiden edut ovat olleet minulle luonteva asia ajattavaksi myöhemminkin. Kun sitten pääsin vaikuttamaan asioihin Hoasin hallituksessa vuonna 2010, se oli mieluinen asia; myös sen takia, että hallituksen puheenjohtajana oli Ossi Heinänen, jonka tunsin HYYn toiminnasta. Hän veti hyvin hallitustyöskentelyä, muistelee Sumuvuori.

Asukkaan näkökulma säätiöön laajeni huomattavasi hallitustyöskentelyn myötä, ja erityiskiitoksen Sumuvuori antaa Hoasin halulle kehittää asumista asukaslähtöisesti. Tämä näkyi muun muassa Demos Helsingin kanssa yhteistyössä käynnistetyssä Hoas-laboratoriossa. Tutkimus- ja kokeiluprojekti etsi yhdessä opiskelijoiden kanssa mahdollisuuksia lisätä asumisviihtyisyyttä ja turvallisuutta taloissa. Hankkeeseen saatiin myös Tekesin tukea.

– Hallituksella oli hyvä yhteistyö säätiön työntekijöiden kanssa, ja sitä kautta sain huomata, että säätiössä oli aitoa halua ja innostusta kehittää asumista asukkaiden tarpeiden mukaan. Olin oikein yllättynyt siitä, kuinka keskustelu oli inhimillisen kokoista, ei pelkkää rakentamiseen tähtäävää tehdastoimintaa, muistelee Sumuvuori, ja toivoo moiselle tekemisen mallille jatkoa.

– Opiskelijoiden mukaan ottaminen asumisen kehittämiseen on tärkeää myös tulevaisuudessa Hoasin menestymisen kannalta.

Vuosina 2010 – 2013 käytiin hallituksessa paljon keskusteluja opiskelija-asumisen tulevaisuudesta.

– Pohdimme tuolloin muun muassa, onko soluasuminen tulevaisuudessa enää vetovoimaista. Kaikille se ei sovi, kuten näin jo omalla opiskeluajallani, jolloin asumista ohjasi lähinnä opiskelijan taloudelliset reunaehdot, ei omat tarpeet. Vaikka yhä edelleen taloudelliset tekijät vaikuttavat, toivoisin ymmärrettävän, että nuoremmilla sukupolvilla pitää olla mahdollisuus päästä itsenäisen elämän alkuun tuetun asumisen kautta. Se on hirveän tärkeää, koska opiskelijakin tarvitsee kodin, joka tukee hyvinvointia, muistuttaa Sumuvuori ja pelkää pahoin, että opiskelijat joutuvat jatkossa asumaan pidempään kotona, koska toimeentulomahdollisuudet tuntuvat vain kiristyvän tässä epävarmuuden ajassa.

Sinällään työn tekemistä opiskelujen ohessa Sumuvuori ei pidä huonona asiana.

– Itse tein töitä koko opiskeluajan vaihtelevasti, ja vasta graduvaiheeseen otin opintolainaa, jotta voin täysin keskittyä opiskeluun. Työn tekeminen opintojen ohessa oli hyödyllistä, sillä valmistuttuani minulla oli jo kertynyt mukavasti työelämävalmiuksia, mikä helpotti työnsaantia, toteaa Sumuvuori ja nostaa esiin myös sosiaalisen aktiivisuuden merkityksen.

– Opiskelijayhteisöjen sosiaalinen puoli on yksi tärkeimpiä opiskeluajan anteja. Siihen pitäisi opiskelijoilla olla tulevaisuudessakin mahdollisuus.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Jarkko Jokelainen