Liina Länsiluoto – Hoas-laboratorio aukaisi pilotoinnin maailman

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Liina Länsiluoto sai seurata läheltä, kuinka opiskelijoiden asumisen viihtyisyyttä ja turvallisuutta kehittävä Hoas-laboratorio vaikutti koko säätiön toimintaan. Rohkeus kokeilla siivitti toimintaa uusille urille.

Liina Länsiluoto sai toimitusjohtaja Heikki Valkjärveltä puhelun vuonna 2011, minkä seurauksena tärkeästä yhteistyökumppanista tuli työnantaja viideksi vuodeksi. Helsingin korkeakoulujen yhteishankkeessa kansainvälisten opiskelijoiden kotiutumista edistänyt Länsiluoto oli alle kolmikymppinen osaaja, jonka persoonaa ja taitoja tarvittiin muun muassa Hoas-laboratoriohankkeessa.

Olipa Hoas tullut tutuksi myös opiskeluaikaisen asumisen kautta. Tosin soluasuminen Malminkartanossa ei kestänyt puolta vuotta pidempään, kun yliopiston ilmoitustaululta löytyi hakuilmoitus leppävaaralaisen puutalokommuunin kahdeksanneksi asukkaaksi.

– Tuon yhteisöasumisen positiiviset kokemukset antoivat minulle pontta myös Hoasissa toimimiseen. Sain omakohtaisesti huomata, että yhteisöasuminen on erinomainen vastapaino yksinäisille opinnoille. Se ei ollut kämppä vaan koti, joka loi elämälle turvallisen ympäristön, ja tunteen, että olen osa porukkaa, kertoo Länsiluoto, ja korostaa yhteisöasumisen yhtä keskeistä elementtiä.

– Yhteisö pääsi haastattelemaan minua ennen valintaa ja minä pääsin arvioimaan haastattelussa itse, onko porukka sellainen, johon minun on helppo samaistua.

Projektipäällikkö Satu Kivipuron vetämä, yhteistyössä Demos Helsingin kanssa toteutettu Hoas-laboratorio oli alkutaipaleella, kun Länsiluoto hyppäsi mukaan kelkkaan. Laboratorion ytimessä oli nimenomaan yhteisöllisyyden edistäminen, mutta myös ekologisuus korostui hankkeessa.

– Opiskelija-asumisessa on hyvä kokeilla tuollaisia asioita, koska asumisen trendit näkyvät nopeasti opiskelijoiden elämässä, ja myös opiskelijoiden valveutuneisuus ja valmius kokeiluihin on suurempaa. Siitä syystä opiskelijoiden kanssa on kiinnostavaa toteuttaa tällaisia projekteja ja löytää ideoita muuallekin yhteiskuntaan, toteaa Länsiluoto.

Hoas-laboratoriossa kehitettiin hyvin konkreettisia asioita sen lisäksi, että siinä tutkittiin asumisen taustavaikutteita ja merkityksiä. Yksi parhaimmista laboratoriokokeiluista toteutettiin Pasilassa Junailijankujan yli 200 asunnon talossa, jossa vaihtuvuus oli vaihto-opiskelijoiden takia suuri ja asukkaat kokivat asumisen rauhattomaksi niin kuin varmasti kuka tahansa, jos bileiden tiimellyksessä kattoterassilta tiputettaisiin isoja tavaroita.

– Lähdimme pohtimaan Demos Helsingin ideoimana palvelumuotoilun keinoin tilanteen rauhoittamista. Saimme avuksi Aalto-yliopiston opiskelijaporukan, joka haastatteli opiskelijoita ja haki erilaisia ratkaisuehdotuksia. Ne olivat lopulta erittäin yksinkertaisia kuten että lattioihin teipattiin merkkejä, mistä löytyy roskikset ja rappuihin toteutettiin isot taideteokset asukkaiden iloksi. Rekrytoimme asukkaista porrashuoneittain myös ns. Hoas-hostit, jotka toimivat tavallaan yhteisökoordinaattoreina järjestäen asioita ja tilaisuuksia talossa. Perustimme asukkaille myös Facebook-ryhmän, johon kytkettiin asiakaspalvelumme mukaan eli paransimme viestintää, listaa Länsiluoto, joka sai Pasilan hankkeesta koko työuransa kannalta yhden erittäin tärkeän opetuksen.

– Muutimme viestinnän sävyn kielteisestä positiiviseksi, millä oli todella suuri vaikutus. Olen hyödyntänyt tuota oppia sittemmin työelämässä hyvin tuloksiin. Hoas-laboratoriosta otin pysyväksi opiksi myös yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun hyödyntämisen kaikessa kehittämistyössä, kertoo Länsiluoto, joka edistää tällä hetkellä kiinteistö- ja rakentamisen alan kestävyysmurrosta Green Building Council Finlandissa yhteiskuntasuhdepäällikkönä.

Pasilan Junailijankujan kohde muuttui Hoas-laboratorion jäljiltä ongelmakohteesta paraatipaikaksi, jota käytiin ihmettelemässä kauempaakin. Hoasille tuli hankkeesta myös mukava lisäsiunaus, jota ei oltu osattu odottaa.

– Kokeilimme myös ekologisuuteen kannustavia teippauksia tyyliin muista sammuttaa valot. Meille oli iso yllätys, kun kohteen energia- ja vedenkulutuskin oli tippunut merkittävästi. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka monella mittarilla tilanne parani, toteaa Länsiluoto.

Viestinnän sävyn muutos ulottui säätiössä laajalle. Esimerkiksi kun kohteita alettiin peruskorjata, perustettiin tarvittaessa muun muassa Facebook-ryhmä viestinnän edistämiseksi ja opiskelijoiden osallistamiseksi. 

– Pilotti-ajattelu lisääntyi ja nosti esiin rohkeuden kokeilla. Nähtiin, että pilottiprojektit toimivat suht kevyenä tapana oppia uutta, ja että kannattaa mieluummin lähteä pikkuaskeliin eteenpäin kuin lamaantua ison kiinteistökannan edessä, toteaa Länsiluoto.

Yhteiskehittämisen keinoja hyödynnettiin sittemmin myös uudistuotannossa. Vuonna 2012  valmistui Jätkäsaaren iso kohde, jossa on paljon yhteistiloja. Niiden yhteiskehittäminen toteutettiin opiskelijoiden kanssa, mikä oli selkeä jatke Hoas-laboratoriolle.

Hoas-laboratorion rahoitukseen saatiin tukea Tekesiltä, mitä Länsiluoto pitää keskeisenä mahdollistajana säätiön rajallisten resurssien takia.

– Hoasin tekemistä leimasi tuolloin niukat resurssit, jotta hallinto olisi mahdollisimman kevyt ja siten vuokrat pysyisivät matalina. Ilman Tekesin rahoitusta hanke tuskin olisi onnistunut ainakaan samassa laajuudessa. Myös Demos Helsingin rooli yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun mallin luomisessa oli keskeinen. He toivat meille strategisen ajattelun mallia, muistelee Länsiluoto.

Länsiluoto näkee, etteivät Hoas-laboratorion käsittelemät teemat ole vanhentuneet, sillä yhteisöllisyys sekä kestävä asuminen ekologisuuden näkökulmasta, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat jopa entistä tärkeämpiä aiheita. Ekologisuuden edistäjänä Hoas-laboratorio oli todella aikaansa edellä.

– Hoas-laboratorion ytimessä olevat menetelmät eli yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu ovat yhä edelleen oikeasti ajankohtaisia, sillä kyse on asiakasymmärryksen lisäämisestä ja sitä kautta ongelman täsmentämisestä. Menetelmä pakottaa pureutumaan ajankohtaisiin ongelmiin, arvioi Länsiluoto.

Samoin yhteisöllisyyden kehittämisellä on entistä suurempi tarve yhteiskunnassa.

– Kun eletään aikaa, jossa ilmastokriisi ja luontokato vaikuttavat yhteiskuntaan, ja ilmassa on jopa sodan läsnäolon tuntua, ihmisellä on tarve löytää oma paikkansa, merkityksellisyyttä elämäänsä ja löytää yhdessä tekemisen kautta ratkaisuja asioihin. Yhteisöllisyyden avulla yksilöllä on mahdollisuus löytää merkityksellisyyden lisäksi toivoa, armollisuutta ja lepoa, jota tarvitsee selvitäkseen kriiseistä, pohtii Länsiluoto, ja summaa vielä yhteisöllisyyden edistämisen tärkeyden koko yhteiskunnan kannalta.

– Kun ihminen voi hyvin, hän jaksaa myös pitää huolta kodistaan ja olla mukana ratkomassa isompiakin maailman haasteita, korostaa Länsiluoto.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä