Tero Anttila –Elämäntapojen muutos haastaa opiskelija-asumista

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttila korostaa, että Vantaan kasvu edellyttäisi jatkuvaa asuntotuotantoa myös opiskelija-asuntojen osalta. Samalla hän haastaa miettimään, miten viime vuosien valtavat muutokset vaikuttavat nuorten elämään ja heijastuvat myös asumiseen.

Tero Anttila on päässyt näkemään opiskelija-asumisen muutoksen niin omassa elämässään kuin työnsä puolesta. Oma opiskeluaika Otaniemessä Teknisessä korkeakoulussa ajoittui pääosin 80-luvun alkupuoliskolle, ja asuminen tuona aikana sujui osittain lapsuudenkodissa Vantaalla, osittain parissa vuokra-asunnossa Espoossa ja Helsingissä. Vuokra-asunnoista oli tuolloin kova pula, kun Hoasillakaan ei ollut valmiina kuin nelisentuhatta asuntoa. Anttilalta löytyy myös salattu Hoas-menneisyys.

– Asuin opiskeluajan jälkeen silloisen tyttöystäväni ja nykyisin vaimoni luona soluasunnossa puolitoista kuukautta ennen kuin pääsimme muuttamaan ostamaani asuntoon. Myönnän, että en maksanut tuolta ajalta vesimaksua, mutta rikos taitaa olla jo vanhentunut, naurahtaa Anttila.

Anttilan Hoas-asuminen sijoittui Koivukylän torneihin, joiden kohtalosta hän nykyisessä työssään käy neuvotteluja. Hoas olisi valmis luopumaan suojelluista torneista, jotka sijaitsevat opiskelupaikkoihin nähden epäedullisessa paikassa.

– Perusteet, joilla kaupungit luovuttivat 70- ja 80-luvuilla maata opiskelija-asumiseen eivät ole nykykatsannossa järkeviä. Silloin ajateltiin, että riittää kun talot saadaan kuntatekniikan piiriin, mutta ei osattu ottaa huomioon autottomien opiskelijoiden näkökulmaa. Se oli sen ajan politiikkaa, parhaita käytettävissä olleita ratkaisuja ja niillä on menty, toteaa Anttila, ja muistaa hyvin entisenä opiskelijapoliitikkona 80-luvun keskustelut.  

– Olin tuolloin Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan puheenjohtaja. Tonttipolitiikasta puhuttiin tuolloin paljon, sillä tonttien puute oli yksi este riittävälle opiskelija-asuntotuotannolle. Opiskelijajärjestöt esittivät aktiivisesti lisärakentamisen ja tonttien järkevän sijainnin näkökulmasta erilaisia julkilausumia, muistelee Anttila ja harmittelee, että kampusajattelu ei kytkeytynyt suomalaiseen opiskelija-asuntotuotantoon alusta lähtien.

Hoas on korostanut asuntojen sijainnin merkitystä jo 80-luvulta lähtien. Kun säätiö alkoi 80-luvun lopulla kieltäytyä ottamasta vastaan sijainniltaan epäedullisia tontteja, kuntapäättäjät hämmästelivät ja myös kritisoivat ratkaisuja. Kuitenkin vasta 2000-luvulla kunnissa ymmärrettiin kunnolla opiskelijoiden tarpeet ja merkitys alueiden elävöittäjinä, tulevina veronmaksajina ja opiskelija-asuntojen tuottajat hyvinä yhteistyökumppaneina kehittämään kaupunkirakennetta monipuolisemmaksi. Vantaalla kaupungin kasvu korostaa opiskelija-asumisen merkitystä.

– Opiskelijat tuovat kaupunkiin eloisuutta, väriä ja työvoimaa sekä antavat Vantaalle nuoren väestön kaupungin leiman. Vantaa ylitti juuri 250 000 asukkaan merkkipaalun ja kaupunki kasvaa parin kolmen tuhannen asukkaan vuosivauhtia. On päivänselvä asia, että uusia opiskelija-asuntoja tarvitaan tulevaisuudessa, koska väestö kasvaa voimakkaasti, korostaa Anttila.

Lähitulevaisuudessa asuntotuotannon taivaalla näkyy kuitenkin synkähköjä pilviä. Asuntotuotanto on romahtanut myös Vantaalla.

– Tavoitteemme on saada kaupunkiin 2 740 asuntoa vuodessa, ja niistä Ara-tuotannon tavoite on 515 asuntoa. Lähivuosina tullaan kuitenkin saavuttamaan ehkä vain alle 1000 asunnon määrä vuodessa, ja siitä valtion tukemaa tuotantoa on 200 – 300 asuntoa eli Ara-tuotanto niiaa vapaarahoitteista tuotantoa vähemmän, kertoo Anttila ja antaa tulevaisuudelle kaksi skenaariota.

– Jos käy hyvin, korot laskevat edelleen eikä tule uusia kriisejä, jolloin asuntotuotanto käynnistyisi kunnolla vuonna 2026. Ikävämpi skenaario on, että uusia asuntoja ei lähde liikkeelle, jos kysyntä ei lähde nousuun ja osa rakennusliikkeistä on huonossa jamassa.

Jos asuntotuotanto ei lähde liikkeelle, edessä on Anttilan mukaan asuntopula 3 – 4 vuoden päästä. Tilannetta hankaloittaa myös valtion myöntämiin asumisen tuotanto- ja kysyntätukiin kohdistuvat leikkaukset.

– Kun asumistukia leikataan, asukkaat vaihtavat asuntoja useammin. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin ryhmiä, joille ei löydy riittävän edullisia asuntoja. Emme ole vielä nähneet, mitä tukileikkaukset tuovat tullessaan, pohtii Anttila.

Asumistukileikkausten ensimmäinen vaihe astui voimaan keväällä 2024. Vuonna 2025 opiskelijat siirtyvät yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin, mikä lisää Hoasin kohtuuhintaisten asuntojen kysyntää. Samaan aikaan kuitenkin mahdollisuus rakentaa uusia opiskelija-asuntoja vähenee, koska erityisasumisen valtionavustukset tullaan lähivuosina minimoimaan. Samoin valtion korkotukilainojen lainavarauksia ollaan vähentämässä.

Kaiken lisäksi tilastot kertovat, että nuorilla ja nuorilla aikuisilla on entistä enemmän mielenterveysongelmia. Raskaat koronavuodet ja myös vallitseva rauhaton maailmantilanne sekä ilmastokriisi ovat lisänneet pahoinvointia, eikä tilannetta helpota työelämässä tapahtuneet muutokset.

– Kun herkässä kehitysvaiheessa olevat ihmiset joutuvat kohtaamaan asioita, jotka aiheuttavat sosiaalisten taitojen heikkenemistä ja ehkä uusavuttomuuttakin, on sillä varmasti vaikutusta mielenterveyden lisäksi moneen asiaan kuten asumiseen. Esimerkiksi wolttaavatko opiskelijat jatkossa ruokansa tulevaisuudessa vai tehdäänkö ruokaa enemmän itse, koska ollaan niin paljon kotona. Muun muassa tuollaisilla asioilla on vaikutusta asumiseen. Vaikuttaa siltä, että nuorison ja nuorten aikuisten elämässä on tapahtumassa isoja muutoksia, joiden lopputulemaa ei olla vielä nähty, pohtii Anttila.

Hoas kartoittaa opiskelijoiden tarpeita säännöllisesti. Viime vuosina on muun muassa kehitetty asumisen yhteisöllisyyttä arkkitehtisuunnittelun keinoin sen lisäksi, että asukastoimintaa tuetaan vahvasti. Myös kampusasumiseen on panostettu viime vuosina voimakkaasti.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä