Jukka Mäkelä – Opiskelija-asuntojen tarve ei ole vähenemässä

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Espoon pitkäaikainen kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on aina ymmärtänyt opiskelija-asumisen tärkeyden niin opiskelijan itsensä kuin kilpailukykyä metsästävän kaupungin kannalta. Eikä opiskelijaelämän iloja pitäisi ikiteekkarin mielestä jäädä paitsi seniori-iässäkään.

Jukka Mäkelää voi luonnehtia myös pitkäaikaiseksi Hoas-vaikuttajaksi, sillä hän on itse asunut monta vuotta Espoon Kilossa Hoasin asunnossa, toiminut valmistuttuaan usean vuoden ajan säätiön valtuuskunnassa 90-luvulla sekä vuosina 2005 – 2010 Hoasin hallituksessa. Opiskeluaikana hän oli myös Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana paljon tekemisissä Hoasin kanssa.

Asumisaikaansa Kilonrinne kympissä Mäkelä muistelee hyvällä.

– Se ei ollut liikenneyhteyksiltään optimaalinen Otaniemen suhteen, mutta se oli kiva paikka asua. Meitä tosin asui kaksi Jukka Mäkelää naapureina ja kyllähän se aiheutti kaikenlaisia mukavia ja vähemmän mukavia sekaannuksia, kun naapurillani oli myös mielitietyn nimi postilaatikossa, naureskelee Mäkelä menneitä sattumuksia. Muistista löytyy myös legendaarinen tarina tv-lupatarkastajan käynnistä.

– Tuohon aikaan tv-luvan tarkastajat kiersivät kodeissa. Sellaisen varalle meillä oli koodi, jolla viestittiin naapureille tarkastajan tulosta, esimerkiksi kolme koputusta seinään. Kerran tarkastajan tullessa taloon erään solun olohuoneen pöydälle laitettiin maton alle selvästi neliön muotoinen esine, sohvat ympärille ja väki niille istumaan tuijotellen mattoa. Kun tarkastaja sitten tuli ja kyseli, onko asunnossa telkkaria, vastattiin ettei ole. Ja kun lupatarkastaja ihmetteli, mitäs siinä istutte, todettiin, että jutellaan vaan. Lupatarkastaja totta kai kurkkasi maton alle ja löysi sieltä ison pahvilaatikon, naureskelee Mäkelä.

Jo 80-luvulla Mäkelä oli mukana Asumisen utopia -hankkeessa, jossa kiinnitettiin huomiota opiskelija-asumisen laatuun. Aiemmin laaduksi katsottiin riittävän se, että opiskelijalla oli ylipäänsä oma solu- tai  vuokra-asunto asuttavana. 70-luvulla vielä moni joutui turvautumaan epämääräisiin alivuokralaisratkaisuihin.

– 80-luvulla alettiin ymmärtää vihdoin, että pelkkä katto pään päällä ei riitä, koska opiskeluaika on pitkä aika ihmisen elämästä ja siihen pitää liittyä muitakin elementtejä. Se hanke sai paljon ajatuksia liikkeelle nimenomaan asumisen laadun osalta, ja olen hyödyntänyt niitä myös aikoinaan Hoasin hallituksessa työskennellessäni. Erityisesti olen korostanut, että asumisen laatuun opiskelijan kannalta kuuluu hyvä sijainti lähellä opiskelupaikkoja tai hyvien liikenneyhteyksien varrella, toteaa Mäkelä.

90-luvun laman aikaan Mäkelä näki Hoasin valtuuskunnassa, kuinka veitsenterällä säätiön olemassaolo oli juuri siksi, että asuntojen sijaintiin ei toiminnan alkuvuosina pystytty vaikuttamaan paljoakaan. Pääkaupunkiseudulle opiskelemaan tulevien määrä väheni laman aikana, ja Hoasin asuntojen käyttöasteet romahtivat taloissa, jotka sijaitsivat huonojen kulkuyhteyksien päässä. Kun raha tuli taloon pelkästään maksetuista vuokrista, tulot romahtivat käyttöasteen mukana.

– Lama opetti, että myös säätiön toiminnan kannattavuuden takia asuntojen pitää sijaita oikeilla paikoilla, jotta asunnoilla on varmasti kysyntää eli opiskelupaikkojen pitää olla helposti saavutettavissa. Tuo asia on vain korostunut, sillä nykyään nuoret aikuisten viihtyvät entistä enemmän raiteisiin tukeutuvissa kasvukäytävissä.

Hoasin valtuuskunnassa Mäkelä pääsi näkemään myös muutoksen, jonka myötä säätiön organisaatio oppi palvelemaan asukkaitaan.

– Aivan kuten menestyvän kaupungin pitää valita ensimmäiseksi arvokseen asukas- ja asiakkuuslähtöisyyden, samalla tavalla Hoas on kehittynyt käymään hyvää dialogia asukkaiden kanssa asumisen kehittämisestä. Itse olen todennut, että Espoo menestyy kaikissa niissä asioissa, missä asukkaat, yhteisöt ja yritykset saadaan mukaan. Se on varmasti myös säätiön menestymisen avain tulevaisuudessa, toteaa Mäkelä.

Mäkelästä tuli Hoasin hallituksen jäsen vuonna 2010, jolloin säätiöllä oli jo omistuksessaan lähes 8 500 asuntoa. Samana vuonna Helsingin rakennuslautakunta myönsi säätiölle Rakentamisen ruusu -palkinnon laatutietoisesta ja konseptia uudistavasta rakennuttamisesta.

– Hallitusaikana kannustin Hoasia miettimään myös sitä, miten kansainväliset opiskelijat huomioidaan tuotannossa. Tuo asia tulee varmasti vain korostumaan tulevaisuudessa, pohtii Mäkelä, joka on panostanut myös vuonna 2011 alkaneella kaupunginjohtajakaudellaan siihen, että opiskelijat huomioidaan kaupungin kehittämissä.

– Olen halunnut toimia siten, että opiskelupaikat ovat helposti saavutettavissa. Esimerkiksi Otaniemen metron rakentamisen myötä kytkettiin monia alueita Otaniemen kampusalueeseen. Lähtökohtana oli, että metron myötä Otaniemi saa uuden sisäänkäynnin. Halusimme, että kun metroasemalta nousee ylös, opiskelijoiden läsnäolo pitää selkeästi näkyä. Tässä asiassa ollaan myös onnistuttu paremmin kuin suunniteltiin, myhäilee Mäkelä.

Opiskelija-asuminen on Mäkelän mukaan Espoolle elintärkeä elementti kaupungin tulevaisuutta ajatellen. Espoo on Suomen muuttovoittoisin alue, johon syntyy poikkeuksellisen paljon lapsia vuosittain. Alueelle myös muutetaan paljon työn ja osaamisen perässä. Kun asukkaita on nyt 320 000, reilun kolmen vuosikymmenen kuluttua asukkaita on arvioitu olevan jo puoli miljoonaa. Kehitys on ollut huikea, sillä vuonna 1940 Espoon alueella asui vain 10 000 asukasta.

– Kaupungin pitää olla jatkossakin osaamisintensiivisissä toiminnoissa kärjessä. Jos siinä ei menestytä, koko maan kansantaloutta on vaikea tasapainottaa. Kasvussa tärkeintä on huolehtia, että lasten koulu-, opiskelu- ja harrastepolut on järjestetty hyvin. Siksi tarvitaan monipuolista asuntotarjontaa ja opiskelija-asuminen on tärkeä osa sitä menestystä, painottaa Mäkelä.

Espoo on aina luottanut opiskelija-asuntojen tuottamisessa hyviin kumppaneihin, kuten Hoasiin.

– Kaupungin tehtävä on sitten löytää asuntotuotannolle kohteita, jotka ovat hyvien liikenneyhteyksien varrella tai kampuksilla, toteaa Mäkelä.

Valtion tukema opiskelija-asuntojen tuotanto on kuitenkin vaarassa vähentyä tulevina vuosina, sillä opiskelija-asuntojen investointiavustusta on vähennetty, ja uhkana on, että se lakkaa lähivuosina kokonaan.

– Jos tällaiseen tilanteeseen joudutaan, Espoon kaupunki on varmaan silloin yhdessä Hoasin ja muiden toimijoiden kanssa vaikuttamassa siihen, että opiskelija-asumiselle saadaan luotua riittävät toimintaedellytykset. Erityisesti kasvukeskusten tarpeet tulisi huomioida, sillä ei ole näköpiirissä muutosta siihen suuntaan, että opiskelija-asuntojen tarve olisi vähenemässä. Tilanne koskee koko pääkaupunkiseutua ja sen lisäksi muitakin kasvukeskuksia, korostaa Mäkelä.

Mäkelän kaupunginjohtajakausi päättyi vuoden 2024 lopulla, kun hän jäi eläkkeelle. Elämän taitekohta on nostanut esiin myös humoristisen vaihtoehdon Hoasille esitettäväksi.

– Ikätoveriteekkareiden kanssa ollaan tuumailtu, että eikös Hoasin pitäisi miettiä Otaniemeen senioritalon rakentamista ikiteekkareille, jotta voisimme kaikki mennä aamutohveleissa mukaan teekkareiden juhliin. Sellaiselle talolle voisi olla kysyntää, esittää Mäkelä virnuillen.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä