Tuula Saari – Kaiken takana on nainen

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Kasari-iskelmän mukaan voisi luonnehtia myös Hoasin alkutaipaletta, sillä keväällä 1970 ensimmäiseksi työntekijäksi valittu Tuula Saari pyöräytti kekseliäisyydellään käyntiin monia asioita säätiön toiminnassa.

Hoasin ensimmäinen toimisto löytyi Fredrikinkatu 48:sta, kun sivutoimisen asiamiehen sihteeriksi valittu Tuula Saari sai verkostojensa kautta tietää, että KY:n talon vahtimestarin asunto oli vapautumassa. Toimisto oli, mutta sinne piti vielä saada kaikki työn tekemiseen tarvittavat varusteet. Rahaa oli äärimmäisen niukasti käytettävissä, sillä jopa palkkojen maksuun jouduttiin ottamaan lainaa. Saari saikin käyttää kontaktejaan myös toimistotarvikkeiden hankintaan, ja monet tarve-esineet löytyivätkin lahjoituksina tai lainaksi.

– Myös kaikki ohjesäännöt piti laatia, joten minun kynästäni syntyivät niin asukashallinnon ohjesäännöt kuin myös asukasvalintaperusteet eli ketkä olivat oikeutettuja säätiön asuntoihin ja millä perustein. Hallitus hyväksyi ohjeet, yleensä sellaisenaan, kertoo Saari, joka myös otti käyttöön Hoas-lyhenteen, kun kyllästyi toistamaan jatkuvasti nimeä kokonaisuudessaan.

Saaresta tuli sittemmin asuntosihteeri ja myöhemmin asuntotoimiston päällikkö.

– Hoas vei minut niin mukanaan, että omat opinnot kauppakorkeakoulussa ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä jäivät säätiön luomistouhujen jalkoihin. Oli mukavaa tehdä töitä, kun työilmapiiri oli avoin ja innokas, kuten se aika kaikkiaan oli. Silloin nähtiin asioita nenän päätä pidemmälle, ja ymmärrettiin, että opiskelijat tarvitsevat opiskelujensa tueksi vakaat asumisolot. Siihen saakka he olivat olleet vuokranantajien ja tuttavuussuhteiden armoilla ties minkälaisissa alivuokralaisasunnoissa, toteaa Saari.

Toimitilat kasvoivat hieman, kun loppuvuonna 1971 Hoasin toimisto muutti Hietalahdentorin laidalla sijaitsevaan kaksioon. Samaan aikaan Paavo Jauhiaisen sivutoimisen asiamiehen toimi muutettiin kokopäiväiseksi toimitusjohtajuudeksi. Myös henkilökuntaa palkattiin lisää etenkin rakennuttamisen puolelle.

Taloudellinen niukkuus ei kuitenkaan helpottanut vuosien saatossa, ja Saaren kekseliäisyyttä tarvittiin asunto- ja asukasmäärän lisääntyessä.

– Tajusin, että meillä ei ole aikaa eikä rahaa tuhlattavaksi asunnonjaon käytänteisiin, joten aloin varhaisessa vaiheessa etsiä automaattisen tietojenkäsittelyn osaajaa avuksemme. Siitä kehittyikin iso projekti, sillä kukaan Suomessa ei ollut aiemmin tehnyt mitään vastaavaa. Itselleni tukeutuminen atk:n oli luontevaa, sillä olin ollut kiinnostunut siitä jo opiskeluaikoina, kertoo Saari.

Hoasissa otettiin käyttöön syksyllä 1973 atk-pohjainen hakijoiden pisteytys- ja valintaprosessi, jota Kauppalehti hehkutti tuolloin ainutlaatuiseksi maailmassa. 70-luvun puolen välin jälkeen myös vuokranperintä ja kiinteistörekisteli siirtyivät atk:lle. Edelläkävijyyttä oli myös se, että Hoasin työntekijät saivat käyttöönsä omat tietokoneet jo niinkin varhain kuin vuonna 1977. Säätiö myös myi järjestelmäosaamistaan talon ulkopuolelle vuonna 1984 perustetun Hoas-Consultin -tytäryhtiön kautta.

– Hallitus ymmärsi hyvin tuollaiseen kehittämistoimintaan liittyvät kulut, ja niinpä kehittämisehdotuksemme yleensä hyväksyttiin. Henkilöstökulujen lisäämistä hallitus sen sijaan karsasti, kertoo Saari.

Saari muistelee 1970- ja 80-lukuja hektisinä kehittämisen ja vauhdikkaan kasvun vuosikymmeninä. Asuntokanta ja asukaskunta kasvoivat vauhdilla, asiakaspalvelua ja asukashallintoa kehitettiin ja tonttejakin saatiin 80-luvulla jo paremmilta paikoilta, kun kuntapäättäjät vihdoin alkoivat oivaltaa opiskelijoiden merkityksen kaupunkien kehitykseen.

– Olihan se pitkä aika, mutta hurahti nopeasti, naurahtaa Saari, joka antaa erityiskiitoksen valovoimaiselle Jauhiaiselle mieluisan tekemisen hengen meiningistä.

– Pave oli ihana persoona, joka valtasi tilan ja mielet omalla joviaalisuudellaan. Hän oli hyvin huumorintajuinen ihminen, jonka kanssa tulin heti juttuun, toteaa Saari ja harmittelee, ettei sama henki jatkunut toimitusjohtajan vaihdoksen myötä vuonna 1989. Saarikin tuli monen muun hoasilaisen tavoin irtisanotuksi lähes 20 vuoden työpanoksen jälkeen toimitusjohtaja Jorma Vanhasen käynnistettyä mittavat saneeraustoimet.

– Vanhanen tuhosi mielestäni suuren osan Hoasia, kun työstä hävisi huumorintaju ja toiminnallinen vapaus. Olen halunnut aktiivisesti unohtaa tuon vaiheen elämässäni, toteaa Saari, joka sijoittui kuitenkin nopeasti pätevänä toimijana uusiin tehtäviin toisessa kiinteistöalan yrityksessä.

Myös Vanhaselta on pyydetty haastattelua tähän artikkelisarjaan, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti haastattelusta todeten, että myös hän on halunnut jättää Hoasin toimitusjohtajuusvaiheen elämässään taakseen.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä