Reima Okkola – Hoasin talojen isännöinti opetti rakentamisen valvonnan merkityksen

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Hoasin talojen ensimmäinen isännöitsijä Reima Okkola pääsi näkemään aitiopaikalta suomalaisen kerrostalorakentamisen oppivuosia. Opiskelija-asumisen hän totesi olevan Hoasin asunnoissa sivistyneempää kuin teekkarikylässä.

Reima Okkola opiskeli Otaniemessä rakennusinsinööriksi vuosina 1968 – 71 ja asui nuo vuodet teekkarikylässä kuuden hengen solussa. Opiskelija-asumisen vuosiaan hän muistelee hymy huulilla.

No olihan se menoa, kun nuoria miehiä asui paljon samassa talossa. Meillä oli tapana esimerkiksi tilata suoraan Lapin kullan toimittajalta koreittain olutta soluun. Mutta oli soluasumisesta sellaistakin hyötyä, että vanhemmat teekkarit opastivat ja auttoivat tarvittaessa. Hyvää aikaa se oli, mutta kuusi vuotta riitti, naurahtaa Okkola ja muistelee, että yhtenä solukaverina asui muun muassa Kamerunin silloisen varapresidentin poika eli kansainvälisyyttä opittiin jo 60-luvulla.

Okkola oli opiskeluaikanaan mukana myös teekkarikylän asukasneuvostossa, josta hänen piti erota, kun mies haki ja tuli valituksi Hoasin isännöitsijäksi tammikuussa 1971. Työsaraksi tuli muun muassa säätiön ensimmäisten talojen, Hoas 1:sen ja Hoas 2:sen isännöinti. Talot valmistuivat teekkarikylän alueelle Otaniemeen vuodenvaihteessa 1971 – 72 ja 1973.

Asunnonjakoperusteina Hoasilla oli muun muassa hakijan taloudellinen ja sosiaalinen asema sekä lasten määrä. Lapsiperheellisiä Hoasin asukkaista oli vuonna 1972 jopa kahdeksan prosenttia. Vieraspaikkakuntalaiset pääsivät jonossa etusijalle.

Nopeasti nuori isännöitsijä sai huomata, että opiskelija-asuminen ei kaikkialla ollut samanlaista kuin teekkarikylässä.

– Hoasin opiskelija-asuminen oli kyllä normaalimpaa, sivistyneempää kuin teekkarikylässä asuminen. Minulla oli isännöitsijätoimisto yhden talon alakerrassa, ja asukkaat kävivät siellä juttelemassa asioista, hakemassa avaimia ja ilmoittamassa tietonsa talokirjoihin. Ongelmatkin olivat kovin tavanomaisia, esimerkiksi naapureiden lemmikkien aiheuttamia kiistoja, muistelee Okkola.

Opiskelijoiden elämä Hoasin asunnoissa alkoi tuon ajan tavan mukaan usein kovin vaatimattomasti. Maakunnista tultiin opiskelemaan pääkaupunkiin superlon-patja kainalossa ja sisustus hankittiin usein ajan kanssa Emmauksen kirpputorilta. Silloin kyse ei ollut trendikkäästä kirppisshoppailusta.

Vuonna 1969 perustetun Hoasin rakennuttaminen käynnistyi siis nopeasti ja tavoitteetkin olivat heti alkuunsa hulppeat. 70-luvun loppuun mennessä säätiön tavoitteena oli rakennuttaa pääkaupunkiseudulle jopa 13 000 asuntopaikkaa. Kivinen taival tonttirintamalla ja kova työ saada hankkeille rahoitusta olivat syitä siihen, että asuntoja syntyi tuona aikana lopulta vain noin 3600.

Kilpailu pääkaupunkiseudun tonteista oli kiivas, ja kaupungit antoivat tontit – varsinkin keskeisemmillä paikoilla sijaitsevat – mieluummin paremmin maksaville gryndereille, vaikka periaatetasolla suhtautuivatkin opiskelija-asumiseen myönteisesti. Rahoituksen järjestäminen vaati myös toimivalta johdolta ja hallitukselta jatkuvaa suhdetoimintatyötä sekä luottamuksen rakentamista nuorta rakennuttajaorganisaatiota kohtaan.

Jos asukkaiden ongelmat tuntuivat Okkolasta kovin tavanomaisilta, toisen luokan ongelmiin hän joutui puuttumaan rakennusvirheiden osalta. Rakentamisen tahti oli 70-luvun alussa kiivas, kun Suomessa elettiin kaupungistumisen ruuhkaisia alkuvuosia ja rapatessa roiskui.

– Eräässäkin talossa tuli viemärivesien kanssa ongelmia ja kävi ilmi, että yhdestä kohdasta tonttia puuttui kokonaan pari metriä salaojaputkea eli maa jouduttiin avaamaan uudelleen talon alla. Kyllä se opetti tulevan uran varalle, että rakennusurakoitsijat tekevät virheitä ja toimintaa täytyy valvoa, toteaa Okkola, joka puolentoista vuoden säätiörupeamansa jälkeen teki töitä myös urakoitsijan palveluksessa, ja ennen eläköitymistään 23 vuotta Nesteen toimintojen johtajana Lähi-idässä.

Rakentamisen kiivas tahti vaikutti merkittävästi laatutasoon, samoin kuin se, että koko rakennusala vasta opetteli uudenlaisen elementtirakentamisen käytänteitä. Myös koulutetuista tekijöistä oli kova pula.

Hoasia työnantajana Okkola kiittelee kovasti. Organisaatio oli vielä tuolloin kovin pieni, Okkolan lisäksi työyhteisöön kuuluivat vain toimitusjohtaja Paavo Jauhiainen, toimiston sihteeri Tuula Saari ja rakennuspäällikkö Harry Heininen, jonka kanssa Okkola ehti työskennellä vain vähän aikaa.

– Meillä oli hyvä henki ja kiva tehdä töitä yhdessä. Tuula oli erittäin tehokas nainen ja kiva työkaveri. Paavo oli tiukka ja omatahtoinen, mutta ei jyrä. Hänestä jäi hyvä kuva. Hallituksessakin hän veti asioita hyvin läpi, kertoo Okkola.

Alkuun oli tapana, että koko henkilöstö oli mukana myös hallituksen kokouksissa.

– Hallituksen kokouksista jäi nuorelle insinöörille mieleen, kuinka monimuotoista asuntorakennuttaminen on. Ja sen lisäksi muistan hyvin, kuinka pienellä toimistollamme oli todella ahdasta, kun pidettiin kokouksia. Kaikki eivät mahtuneet kokoushuoneessa edes pöydän ympärille, naurahtaa Okkola.

Hoasin toimisto oli kuitenkin juuri ennen Okkolan töihin tuloa muuttanut Hietalahdentorin laidalle avarampiin tiloihin. Ensimmäinen toimisto sijaitsi KY:n talon yksiössä ja sen tilan ahtautta moni aikalainen muistelee huvittuneesti säätiön 40-vuotiskirjassa, hallituksen kokouksissa osa joutui seuraamaan kokouksia jopa saniteettitilan puolelta.

Uuden toimitilan käyttöönoton aikoihin Paavo Jauhiaisen hoitama asiamiehen toimi muutettiin kokopäiväiseksi toimitusjohtajan pestiksi. Henkilökuntaakin palkattiin pikkuhiljaa lisää etenkin rakennuttamisen saralle. Säätiön toiminta oli kuitenkin yhä edelleen niin alkutaipaleella, että palkat työntekijöille maksettiin velkarahalla, koska vuokratulot eivät kattaneet menojen määrää.

Usko vahvaan kehitykseen oli kuitenkin suuri. Hoas päätti heti alkuvuosina satsata atk-pohjaiseen asukkaiden valintajärjestelmään ja syksyllä 1973 tietokone jo hoiti asukasvalintaprosessin ja vuosikymmenen puolessa välissä myös vuokranperintä ja kiinteistörekisteri siirrettiin atk:lle. Muut alan toimijat kopioivat hyväksi havaittua järjestelmää myöhemmin omaksi hyödykseen. Hoas on ollut alusta lähtien edelläkävijä asumisen sektorilla.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuva: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot