Minerva Krohn – Hoas kasvanut Helsingin kaupungin tahtiin

Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.

Minerva Krohn uskoo tehneensä parhaan tekonsa Hoasin eteen jo ennen kuin hänestä tuli säätiön hallituksen jäsen vuonna 2003. Hänen ansiostaan opiskelija-asuminen alettiin nähdä uudessa valossa ja kohteita alettiin saada hyville paikoille kaupungin kasvun tueksi.

– Olin neuvottelemassa Helsingin asunto-ohjelmasta Vihreiden ryhmän puheenjohtajana. Oivalsin asioita käsiteltäessä että ARA-asumista on erilaista, ja niillä on erilaiset tavoitteet kaupungin näkökulmasta katsottuna, eikä niitä pitäisi sen takia käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Sain erotettua opiskelija-asumisen omaksi kokonaisuudeksi, kun muutkin oivalsivat kinastelematta mitä tarkoitin, kertoo Krohn.

Voi vain kuvitella, kuinka eläväinen ja päättäväinen Krohn on syttynyt opiskelija-asumiseen. Itse hän opiskeli Tampereen lääketieteellisessä, jonne hän pääsi kesken lukion, 16-vuotiaana.

– Opiskelijoiden tarpeet ovat erilaiset. Sijainti ja edullinen vuokra ovat tärkeitä, ja opiskelijat tarvitsevat erillisiä opiskelija-asuntoja, koska heidän rytminsä on eri kuin vanhemmilla ihmisillä ja vieraitakin käy enemmän. Eikä se silti tarkoita sitä, että elettäisiin kuin pellossa, naurahtaa Krohn.

2000-luvun alkupuolella opiskelija-asuntojen määräksi asetettiin Helsingissä sadan asunnon vuosituotanto, mutta sittemmin sitä on kasvatettu jopa viiteensataan. Opiskelija-asuntojen määrällistä saavutusta voidaan pitää merkittävänä, sillä Krohnin mukaan kaupungin asunto-ohjelma on aina ollut riidan aihe, kun moninaiset tavoitteet ovat törmänneet toisiinsa.

– Opiskelijat alettiin ymmärtää kaupunkia elävöittävänä tekijänä ja potentiaalina, joka kannattaa juurruttaa kaupunkiin. Toisaalta ymmärrettiin myös, että opiskelijoille voitiin antaa uusilla alueilla vähemmän houkuttelevia tontteja, joihin ei saatu syntymään pysyvämmän luonteista asumista. Silti nuo uudet alueet olivat opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna hyvillä paikoilla, ei missään peräpökkölässä, korostaa Krohn.

2000-luvun alussa toimitusjohtajana toiminut Heikki Valkjärvi totesi hänkin muistellessaan vuosituhannen alun toimintaa, että noihin aikoihin Helsingin kaupungin suhtautuminen opiskelija-asumiseen muuttui merkittävästi ja tonttineuvottelut hyviltä paikoilta helpottuivat.

Minerva Krohn on pitkä linjan poliitikko, joka on vaikuttanut Helsingin kaupunginvaltuustossa Vihreiden edustajana 1997 – 2017. Vuosiin sisältyy kaupunginhallituksen jäsenyyksiä ja valtuuston puheenjohtajuus. Hän toimi monta vuotta myös puolueensa valtuustoryhmän puheenjohtajana, jona aikana Vihreät nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja siten oli luonnollista, että Hoasin hallitukseen saatiin HYYn valitsemana vihdoin Vihreiden edustaja. Valinta osui Krohniin.

– Olen ollut luottamustehtävissä 30 vuotta ja Hoas on ehdottomasti ollut mun suosikki, koska säätiön tavoite on hyvä, eikä se ole jämähtänyt vanhaan vaan kehittynyt koko ajan. Siitäkin tykkäsin, että hallituksessa kaikilla oli taustasta riippumatta sama tavoite, eikä siellä pelattu poliittisia pelejä, vaan kyettiin kompromissien tekemiseen.

Krohn ehti toimia säätiön hallituksessa 20 vuotta jääden pois vuoden 2023 alussa. Parissa kymmenessä vuodessa hallitus sai myös yhä useampia naisia jäsenikseen.

– Vuosikausia olin ainoa nainen hallituksessa. Sanoin silloin ääneen, että ymmärrän kyllä, että perinteisesti kiinteistöpuolen luottamustehtäviin nimitetään äijiä, mutta kun opiskelijoista 70 prosenttia oli naisia, niin kyllä heidän äänensä pitäisi paremmin kuulua säätiössä, naurahtaa Krohn.

Pari vuosikymmentä kestänyt hallituskausi antoi pitkän aikavälin perspektiiviä, ja säätiön strateginen linja ehti Krohnin mukaan pureutunut syvälle selkäytimeen. Siitä oli hyötyä päätöksenteossa, esimerkiksi silloin, kun kohteita haluttiin myydä. Säätiön tavoitteena oli jo vuosituhannen alkupuolella, että koko asuntokanta muuttuu laadukkaammaksi ja kohteiden myynnin kautta pystyttäisiin panostamaan alueisiin, joilla on kysyntää.

– Hyvä, että niin tehtiin, ja Hoas on kasvanut Helsingin kaupungin tahtiin. Teimme hallituksessa muun muassa linjauksen, että kun Jätkäsaari ja Kalasatama olivat lähdössä liikkeelle, ottaisimme niin paljon tontteja kuin mahdollista, sillä kun nuo alueet on rakennettu, sinne ei enää pääse, kertoo Krohn ja antaa kiitosta säätiön henkilöstölle.

– Hoasin koneisto oli taatusti kovilla, kun uusia aloituksia tuli paljon. Oli kaupungin etu, että säätiö oli niin aktiivinen, koska siten saatiin ne vähemmän halutut tontit rakennetuksi. Totta kai Hoasin piti aina myös katsoa, että tarjottu tontti on houkutteleva, toteaa Krohn.

Hoasille valmistui vuosina 2012 – 2023 Jätkäsaareen ja Kalasatamaan viiteen kohteeseen yhteensä 609 asuntoa. Kohteet ovat opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna erinomaisilla paikoilla ratikka- ja metroasemien läheisyydessä.

– Itse jätkäsaarelaisena luen Jätkäsaaren ja Kalasataman kantakaupungin jatkeiksi. Tällaisia kantakaupungin paikkoja ei enää tule, toteaa Krohn.

Kaupungin paraatipaikoille rakennutettuja kohteita Krohn pitää säätiön suurimpana saavutuksena sinä aikana, kun hän oli mukana hallituksessa. Laadun painottamisen strategia alkoi pikkuhiljaa näkyä vuosien varrella.

Suomalaisen opiskelija-asumisen laadukkuus kirkastui Krohnille myös säätiön hallituksen tekemillä tutustumismatkoilla Euroopan opiskelija-asuntokohteisiin. Matka Irlantiin on jäänyt erityisesti mieleen.

– Tutustuimme uusiin kohteisiin, joiden 15 neliöiset, 220 sentin huonekorkeuden asunnot oli varustettu kiintokalusteilla ja vuokrat olivat tolkuttomat. Eikä niihin asuntoihin saanut viedä yövieraita. Ei tuollainen edistä nuorison hyvinvointia. Sen sijaan, kun Hoas on panostanut asumisen laatuun, säätiö on samalla edistänyt nuorten itsenäistymistä ja mahdollisesti myös pariutumista, naurahtaa Krohn ja puolustaa nykynuoria, jotka eivät halua enää asua soluasunnoissa.

– Soluasuminen oli meidän keski-ikäisten nuoruusaikana ihan ok, mutta aika on ajanut soluasumisen ohi. Emmehän mekään hyväksyneet aikoinaan enää asumista alivuokralaisena tai että kaksi opiskelijaa asuu samassa huoneessa, perustelee Krohn.

Opiskelija-asumisen yhteisöllisyyden Krohn kuitenkin toivoisi kasvavan tulevaisuudessa, ja että se nähtäisiin opiskelijan elämää hyödyttävänä asiana.

– Sitä ei voi kuitenkaan tehdä ulkoapäin, vaan se pitää opiskelijoiden itse oivaltaa, toteaa Krohn.

Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä

Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot