Eero Kaitainen – Opiskelijapolitiikka ei horjuttanut Hoasia
Tässä Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjassa Hoasin vaikuttajat vuosien varrelta kertovat säätiön vaiheista vuodesta 1969 nykypäivään.
Hoas opiskelijaelämän sydämessä, osa 11: Eero Kaitainen – Opiskelijapolitiikka ei horjuttanut Hoasia
Eero Kaitainen luotsasi Hoasin hallitusta puheenjohtajana 70-luvulla, kun opiskelijamaailmassa puhalsi puhurin lailla äärivasemmistoaate, jonka iskulauseen mukaan Neuvostoliitto oli aina oikeassa. Hoasia nuo tuulet eivät kuitenkaan saaneet kaatumaan.
– Tämän päivän näkökulmasta katsottuna se 70-luvun touhu oli ihan käsittämätöntä. Stalinistit, joiksi heitä kutsun, koska hehän olivat vihkiytyneitä vallankumouksen tekijöitä, miettivät oikeasti järjestelmän muuttamisen taktiikoita. Siellä oli mukana todella fiksuakin porukkaa, taitavia poliittisia pelaajia, joiden kanssa sai olla tarkkana. Meillä oli kuitenkin Hoasin hallituksessa selkeä linja, että pidämme nuo toimijat ulkona, sillä ei heidän tavoitteenaan ollut opiskelija-asumisen asia, vaan hämmingin aiheuttaminen, muistelee Kaitainen, joka toimi säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1974 – 76.
Vuokraboikotti kohdistettiin väärälle taholle
Hoasin hallitus joutui esittämään syksyllä 1974 vuokrien merkittävää korottamista kattamaan yli 15 prosentin inflaation synnyttämän alijäämän. Vuoden lopulla opiskelija-aktivistit keräsivät allekirjoituksia adressiin, jossa ilmoitettiin maksuboikottiin ryhtymisestä, ellei vuokrankorotuksia peruta.
Boikottiin osallistui 238 asukasta. He saivat tukea muun muassa useilta ainejärjestöiltä, mutta SYL eli Suomen ylioppilaskuntien liitto ja suuret ylioppilaskunnat tuomitsivat boikotit. Maksulakon kohde oli niiden mielestä väärä, ja oikea suunta olisi ollut kääntyä valtiovallan puoleen energian hinnan ja korkokannan aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi.
Vuokraboikottirintama alkoi rakoilla vuoden 1975 helmikuussa. Hoas piti kiinni vuokranmaksuvaatimuksista, mutta tuli vastaan takarajassa, mihin mennessä vuokrat tuli suorittaa. Kevään aikana boikotti kuivui kasaan ja boikoteista aiheutuneet taloudelliset vahingot jäivät lopulta suhteellisen pieniksi.
– Kun vuokranmaksulakko ei lopulta johtanut mihinkään, stalinistit ymmärsivät, ettei Hoas ollut oikea paikka tehdä vallankumousta. Ylioppilasyhteisöissä he jatkoivat edelleen toimintaansa, joka oli paikoin todella röyhkeää. Muistan kerrankin, kun hallituksen kokoukseen ilmestyi yksi heidän edustajansa huolimatta siitä, ettei kuulunut hallitukseen. Ensi töikseni kokouksen alussa jouduin poistamaan hänet paikalta. Ei tämän päivän ihmiset voi edes kuvitella, kuinka hullua toimintaa se silloin oli, puuskahtaa Kaitainen ja antaa asiasta vielä esimerkin.
– Heillä oli käytössään iskulausekin, joka kuului, että Neuvostoliitto on aina oikeassa
Hoas loi ammattimaista mallia opiskelija-asumiseen
Vuokranmaksuboikotti oli Kaitaisen mukaan Hoasin tulikoe, josta selvittiin lopulta hyvin ja säätiö pääsi jatkamaan näyttöjään ammattimaisena rakennuttajana.
– Sehän se oli alkuaikojen tärkein tehtävämme, luoda uskottavuutta rahoittajiin ja kuntapuolelle, jotta saatiin tontteja ja rahaa rakennuttamiseen. Hoas loi mallin, miten opiskelija-asuntoja rakennetaan ammattimaisesti, kun sitä ennen niitä oli tuotettu lähinnä harrastepohjalta keräysvaroin, toteaa Kaitainen.
Erityistä kiitosta opiskelijoiden asian ajamisesta Kaitainen antaa Hoasissa alkuun toimineelle ja sittemmin SYL:ssä pitkään vaikuttaneelle Matti Väisäselle. Hän koordinoi opiskelija-asumista valtakunnallisesti asuntopoliittisen neuvottelukunnan kautta ja taisteli asuntohallituksessa opiskelija-asumisen saamiseksi osaksi ARA-järjestelmää. Miehet olivat tutustuneet jo Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa, jossa Kaitainen toimi puheenjohtajana.
– Matin siirtyessä koordinoimaan valtakunnallista toimintaa SYL:iin, siirryin hänen tilalleen TKY:n edustajana Hoasin hallituksen varapuheenjohtajaksi vuonna 1972. Meillä syntyi Hoasissa muidenkin hallituksen jäsenten kanssa tiivis porukka ja kiinteä yhteys, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Jopa meidän lapsemme ovat tutustuneet ja ystävystyneet, kertoo Kaitainen.
Paven taikapiirissä
Kaitainen muistelee hallituskumppaniensa lisäksi lämmöllä alkuaikojen toimitusjohtajaa Paavo Jauhiaista.
– Pave oli vahva persoona ja loi ympärilleen ystävyyspiirin, josta piti hyvää huolta. Olen nimittänyt sitä leikillisesti Paven taikapiiriksi. Aina välillä piti kuitenkin muistuttaa häntä myös omasta esimiesasemastani hallituksen puheenjohtajana, naurahtaa Kaitainen.
Mukavia muistoja häneltä löytyy myös Teekkarikylän opiskelija-asumisesta 60-luvun lopulla. Kaitainen toimi kylän urheilumajurina järjestäen erilaisia urheilukisoja.
– Teekkarikylä oli ja on varmaan edelleen ihan oma maailmansa. Siellä järjestettiin kaikenlaista toimintaa, kuten huumorisävytteistä yhteydenpitoa viereisen poliisiopiston kanssa, teeilloiksi kutsuttuja tansseja ja muun muassa sukkasuhinoita sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Teeillasta minäkin löysin vaimoni, kuten niin moni muukin pari löysi toisensa, muistelee Kaitainen hymyssä suin.
Tiistai-iltaisin Dipolissa pidetyt teeillat olivat teekkarimaisen velmu ilmaisu olutpitoisille illanvietoille. Sukkasuhinoita puolestaan voisi pitää oman aikansa Tinderinä, kun teekkaripojat ja sairaanhoito-oppilaitoksen opiskelijatytöt kohtasivat illanvietoissa.
Yhteydenpito luo luottamusta
Kaitainen on tyytyväinen, että Hoasissa on viime vuosina elvytetty Paavo Jauhiaisen luoma perinne koota kunniapuheenjohtajat vuosittain yhteen kuulemaan Hoasin kuulumisia ja muistelemaan menneitä.
– Yhteydenpito kasvattaa vahvaa luottamusta Hoasin toimintaa kohtaa yhä edelleen, kiittelee rakennusneuvos Kaitainen, joka teki elämäntyönsä kiinteistö- ja rakennusalalla Espoon kaupungin lisäksi Mikkelin teknisenä kaupunginjohtajana. Eläkkeelle jäätyään vuonna 2009 hän on suunnannut aktiivisuutensa valtakunnallisen veteraaniliiton toimintaan.
– Vielä pari vuotta sitten ei olisi voinut kuvitella, kuinka suomalaiset ovat jälleen valmiita panostamaan maanpuolustukseen. Tästä kehityksestä ei voi olla muuta kuin iloinen, toteaa Kaitainen.
Hoas-faktaa vuosilta 1974 – 76:
- Syksyllä 1974 Hoas joutui korkean inflaation johdosta nostamaan vuokria jopa yli 30 %.
- 238 asukasta ryhtyi vuokranmaksulakkoon vuoden 1975 alkukuukausiksi.
- Helmikuussa 1976 valtioneuvosto asetti hinta- ja vuokrasulun, mutta vapautti hintasulun vuoden puolivälissä. Hoasin alijäämäksi kirjattiin tuona vuonna yli kaksi miljoonaa markkaa.
- Vuoden 1976 alussa perustettiin asukasliikkeen ja Hoasin keskinäistä kommunikaatiota parantamaan uusi asukashallintoelin PJNK eli johtokuntien puheenjohtajien neuvottelukunta.
- Hoas-asukas -lehti perustettiin vuonna 1976 parantamaan säätiön taholta tulevaa tiedottamista.
- Vuoden 1976 lopulla Hoasilla oli omistuksessaan noin 2100 asuntoa.
Teksti: Päivi Karvinen
Kuvat: Mikko Käkelä
Hoas opiskelijaelämän sydämessä -artikkelisarjan kaikki jaksot
- Olavi Kanerva – Hoas syntyi yrittäjähengessä
- Jorma Eloranta – Hoas vakiinnutti paikkansa kuohuvalla 70-luvulla
- Toivo Mäkynen ja Christer Granskog – Hoasin kehittämisestä tuli sydämen asia
- Kalervo Haverinen – Opiskelija-asumisen konkarivaikuttaja korostaa yhteisöllisyyden merkitystä
- Helena Hirvonen-Törmä – Yli 40 mielenkiintoista vuotta Hoasissa
- Heikki Venho – Ajoissa tehty saneeraus helpotti Hoasin toimintaa laman aikaan
- Pirjo Kotajärvi – Hyvää työilmapiiriä kannattaa vaalia
- Mikael Jungner – Asukkaat luovat ainutlaatuisuuden
- Maria Ohisalo – Tulevaisuuden haasteena opiskelijoiden hyvinvointi
- Reima Okkola – Hoasin talojen isännöinti opetti rakentamisen valvonnan merkityksen
- Eero Kaitainen – Opiskelijapolitiikka ei horjuttanut Hoasia
- Yrjö Hakanen – Hoasin tie olisi voinut kulkea toisinkin
- Reijo Svento – Uuden ajan esikulkija
- Heikki Valkjärvi – Hoas osaksi Helsingin kaupunkikuvaa
- Timo Jaatinen – Katsomalla eteenpäin on aina pärjätty
- Minerva Krohn – Hoas kasvanut Helsingin kaupungin tahtiin
- Ossi Heinänen – Hoas kasvoi kuuntelemaan opiskelijoita
- Leena Pihlajamäki – Paremman elämän palvelemisen asialla